2025 elokuussa tuli hyvän ystäväni kanssa suoritettua Pioppolle ja Haapala panimolle kuvasarjaa, jossa ystäväni toimi kuvausassistenttina ja kaatoi olutta 33cl tuoppiin. Tavoitteena oli ottaa riittävän hyviä kuvia, jossa tuoppiin kaatuva olut pysähtyisi tai mahdollisimman vähällä liike-epäterävyydellä. Kuvat oli kuvattu lähes käyttämättömällä, korkeintaan koeponnistetulla Nikon D3300 puolikennokameralla.
Tässä artikkelissa perehdymme Haapalan bestseller-artesaanioluihin, joita voi ostaa esimerkiksi Pioppo-ravintolabaarin kylmäkaapista ja pullokaupasta, Kaneli & Pulla kahvilasta, Kajaanin K-Citymarketista ja Prismasta, ja Haapalan panimon AirBnb:stä.
Se Kainuulainen Sisu
Se Kainuulainen Sisu on Kaski Ruis Lager-olut, joka on pantu Tvengsberg-rukiista, joka on lähes kadonnut viljalaji. Siitäkin huolimatta, Pohjois-Suomessa sitä edelleen viljellään, Tvengsberg-ruis on vuonna 1970 ristitty runsaasti proteiinipitoinen, jossa on mieto pähkinäinen vivahde. Rukiin etymologia saa juurensa norjalaisen Per Martin Tvengsbergin mukaan tämän löytäessään tämän harvinaisen kaski- ja huuhtaviljelyyn tarkoitetun viljalajin 1800-luvun viljankuvaamon lattian alta.
Aiemmin mainittu pähkinäinen vivahde ei ole mitenkään mieto, mutta toisaalta se ei puske kovaa ja on sikäli lempeä, kaikesta huolimatta maistuu ehkä vähän tavalliselle oluelle, mutta jotenkin se silti on virkistävä juoma lämpimänäkin, sillä oluet oli kannettu studioon repussa. Tuoksu oli erityisen miellyttävä, myös ehkä vähän liikaa muistuttaa tavallista olutta, mutta huikka Kainuulaista Sisua sopii erityisen hyvin ruuan kanssa.
Korpikuusen Kuiskaus
Korpikuusen Kuiskauksen salaisuutena on kuusenkerkät eli kyseessä on Kuusenkerkkä Pale Ale, joka sopii mallanmaittavasti esimerkiksi hampurilaisten tai pitsan kanssa. Jos on maistanut kuusenkerkkäsiirappia, tuttu vivahde löytyy Korpikuusen Kuiskauksesta, ja värikin on miellyttävä oranssi, mukavan vaahtoava ja kaiken kaikkiaan ehkä paras Pale Ale, jota koskaan olen maistanut.
Savu Kirsikka
Savu Kirsikka onkin Sour-kategorian olut, jossa on keskitytty enemmän kirsikkaan käymisprosessissa, samalla myös savun aromia, ja se maistoi. Mukavan pirtsakka, punertava ja savun tuoksu jokaisen huikan kohdalla. Haapalan panimo tosin väittää omilla nettisivuillaan, että Savu Kirsikassa on käytetty käymisprosessissa villihiivaa ja aitoja, puutarhasta kerättyjä kirsikoita. Mielestäni se ehkä vähän oli esanssimaista, mutta voi toki johtua siitä savun aromista, joka siihen sopii tietysti. Savun maku on toteutettu pyökkimallaksella ja itse vehnällä, joka siis on tässä ilmeisesti pohjana hapanoluen nimessä. Mutta sopii mm. Pioppon Hot Hot ja 4 Juuston Pitsan kanssa.
Muikea Mustikka
Muikea Mustikka oli omasta mielestäni hieman pettymyksellinen. Jo silloin kun kaadettiin sitä, punertava väri ja erehtymätön mustikan tuoksu vaikutti erityisen houkuttelevalta, mutta maku oli mielestäni jotakin aivan mielenkiintoista. Maistui aivan siltä kuin olisi sekoitettu hieman kuohuviiniä, vodkaa, kaupan sitruunamehua ja mustikanmakuisia Brain Blasterz karkkeja ja ne blendattu joukkoon.
Muikea Mustikka kuitenkin on melko kevyttä, vain 3,4%. Pioppossa toki sanovat, että mustikan maku on aidoista villimustikoista suoraan Kainuun metsistä, ja uskotaan. Maku kaikesta huolimatta oli niin kirpeää, että naama ei pysy suorana edes väkisin. Verrokkina Savu Kirsikka, oli lempeämpi ja ehkä vähemmän potkiva.
Sellainen kuvasarja, ainakin sen verran mitä uskaltaa laittaa tuotearvosteluhenkiseen valokuva-artikkeliin omassa portfoliossa. Julkaisukelpoisia pakkaamattomia JPEG-kuvia oli 61 kappaletta, joista parhaimmat valitsin portfolioon vesileimattavaksi ja pakattavaksi.
Haapalan panimon tuotteet ovat yllättäneet monella tavalla ja jatkossakin aion ihan avoimin mielin pyrkiä nautiskelemaan hyvän pitsan ja eksoottisen oluen kanssa.